Gaydar, still got it

Vanhempani olivat viikonlopun Pariisissa, joten menin myös sinne käymään. Monet täällä Rouenissa opiskelevat ovat itse asiassa valinneet koulun osittain juuri Pariisin läheisen sijainnin takia. Junamatka kestää vain vähän yli tunnin, ja 50 euroa maksavalla alennuslipulla saa kaikki junamatkat Ranskassa vuodeksi puoleen hintaan. Oli oikein mukavat pari päivää, varsinkin kun metrolla on niin helppo liikkua, että lyhyessäkin ajassa kerkeää nähdä paljon kaupungista.

Paluumatkalla satuin tunnistamaan junavaunusta yhden pojan koulumme vaihtariksi, ja juttelimme sitten matkan Roueniin. Alejandro on Kolumbiasta kotoisin, ja kerinnyt jo opiskella Jenkeissä ja Englannissa. Olen ihaillut sen vaatteita ja tyyliä ja täytyy kyllä sanoa, että gaydarini oli antanut pieniä singnaaleja, että Alejandro saattaa myös olla homo. Jossain vaiheessa matkaa se sitten kertoikin missiostaan hankkia ranskalainen poikaystävä, jotta oppisi kieltä hyvin. Täydellisen englannin se oli oppinut edelliseltä brittipoikaystävältään, ja sanoi että se oli paras tapa oppia.

Homoaiheeseen päästyä Alejandro kertoi pitävänsä erityisesti vaaleista pojista ja mä puolestani avauduin, että esimerkiksi Amy Winehouse on todella kaunis. Alejandro kertoi asuneensa juuri ennen tänne tuloaan Lontoossa, ja nähneensä sen siellä! Oon niin kateellinen! Alejandro oli ollut ostamassa tupakkaa, ja Winehouse oli juossut kadulla karkuun jotain viittä paparazzia ja räyhännyt jotain tyyliin: ”You fucking fuckshit fuckers!!”.  Aww. 

Alejandro asui myös korttelin päässä Kate Mossista, ja oli nähnyt sen supermarketissa ostamassa tupakkaa. Voin kohta varmaan alkaa repimään tästä blogista mainostuloja, jos saan selville lisää näinkin mehukkaita julkkisjuoruja :)

Alejandro oli yksi ilta jo ollut täällä homobaarissa nimeltä XXL, ja sanoi että muuten oli mukavaa, mutta oli vähän tylsää olla siellä yksin. Tiedän missä paikka on, koska menin valmiiksi etsimään viereistä Bar Floweria, johon ajattelin viedä Ninan ja Tarun ensi viikonloppuna. Juteltiin sitten, että meidänhän pitää lähteä yhdessä joku ilta Rouenin yöelämään. En tiedä tullaanko oikeasti menemään ulos, mutta se kuulostaa kyllä hauskalta! En oikein tiedä kummalta odottaisin enemmän, paikalta nimeltä Bar Flower, vai paikalta nimeltä Bar XXL.

Paris Fashion Flash 2010: Happy anime hairmodel posing

L'école

Pääraksa


 















Ja paikallinen Chydenia

  

My way or the high way

Aargh ranskalaiset! Tulin just ryhmätyösessiosta, missä meistä neljästä ryhmäläisestä kolme oli ranskalaisia. Tehtiin yhdessä Power Point- esitystä keskiviikoksi ja tuli vaan selvästi ilmi, että ollaan totuttu niin erilaisiin esityksiin! Olin ensinnäkin ainut joka oli lukenut annetun aineiston ja miettinyt joitain kalvoja valmiiksi. Enkä tosiaan saanut niin innostunutta vastaanottoa kun olin ajatellut… Mun slideissa oli kuulema oli kahden bulletpointin jälkeen liikaa tekstiä, ja yli seitsemänkirjamiset englannin sanat olivat turhauttavia yleisölle. Musta oli ihan älytöntä, että voitaisiin olla tunti muun luokan edessä mitään asiapitoista tekstiä ylhäällä.

Mutta aloin pikkuhiljaa ymmärtää, että katson asioita tosi siitä näkökulmasta, mihin itse olen tottunut. Täällä puheella, esiintymisellä ja interaktiivisuudella on niin paljon suurempi painoarvo. Esimerkiksi luennoitsijoille tuntuu olevan ensisijaista tehdä persoonallaan vaikutus, toisinaan niillä saata olla mitään kalvoja ollenkaan. Ja kun alkaa tarkemmin miettimään, niin hyvin on toiminut. Kertaakaan ei ole nukuttanut, ja aiheita on kuitenkin käsitelty laajasti ja asiapitoisesti. Eli kai se on pakko myöntää, että muut ryhmäläiset olivat oikeassa, ei täällä kukaan jaksaisi kuunnella, jos alkaisi pitämään jotain tylsää monologia paperilta.

Vaikka tässä nyt vielä nuolen haavojani äsköisen jäljiltä, niin täytyy sanoa, että ranskalaiset ovat olleet kyllä pääsääntöisesti tosi mukavia. Olin jostain iskostanut päähäni ajatuksen, että täällä ihmiset voisivat olla vähän tylyn oloisia, mutta päinvastoin. Kaikkialle minne menee, niin ihmiset auttavat mielellään ja ovat kohteliaita. Se stereotypia sen sijaan on pitänyt aika paikkansa, että ranskalaiset eivät niin hirveästi puhu englantia… En saa esimerksiksi sen yhden meidän ryhmäläisen puheesta oikeastaan mitään selvää. Tänään tajusin lauseen ”We could show a funny video… Or play music!”. Ehkä me keskiviikkona stten heilutellaan innostuneesti ja ranskalaisittan käsiämme, puhutaan vähän, ja soitetaan lopputunti musiikkia :)

Cross-Cultural Issues

On ollut tosi kiinnostavaa keskustella täällä muiden vaihtareiden kanssa ja oppia myös ihan erilaisista paikoista, eikä ainoastaan Ranskasta ja länsimaalaisesta kulttuurista. Olen esimerkiksi tutustunut pari kerrosta alempana asuvaan intialaiseen Aprooviin, joten on tullut juteltua erityisesti siitä millaista Intiassa on elää. On hauskaa, kuinka jotkut itselleen niin normaalin tuntuiset asiat eivät tietenkään ole intialaiselle niin itsestään selviä. Hengailtiin eilen tossa käytävällä, ja join siinä samalla siideriä. Tarjosin sitä sitten Aprooville ja sen kaverille Vicille ja ne oli ihan ihmeissään: ”Ooh what is this? It tastes so good!”. Aamulla kaupassa käydessä ne kyseli että “Where is that cider drink? We’re gonna buy a bottle… No, many bottles of it!”.

Siellä kaupassa käydessä sai vähän perspektiiviä siihen, että ei erot Suomen ja Ranskan välillä monessa asiassa ole kyllä kovin radikaaleja. Tai että kyllä sitä vaikka ruoista suunnilleen kaikki eri tuotteet tunnistaa ja tietää että mitä oliivit tai mysli on, mutta eivät ne tietysti ole tavallista jostain ihan muualta tuleville opiskelijoille. Myös monet käytännön asiat toimivat täällä ihan samalla periaatteella kuin kotonakin. Aproov valitteli, ettei sen bussikortti toimi ja kysyin, että kuinka paljon se ladannut siihen aikaa tai rahaa. Se oli kuvitellut, että sillä seitsemän euron kortilla voi vain vapaasti liikkua ympäriinsä.

Aproov oli kyllä jo kotona etukäteen varautunut tähän kulttuurishokkiin. Juteltiin jotain matkatavaroista, ja se sanoi ottaneensa 47 kiloa tavaraa mukaan. Ihmettelin sitten siinä, että miten sen huone oli silti niin tyhjän näköinen, vaikka sillä oli 30 kiloa enemmän tuomisia kuin mulla. ”I’ve already eaten most of it”. Sen matkatavaroissa oli siis ollut mukana parikymmentä kiloa intialaisia instant- ruokia :)

On myös kätevää että tossa naapurissa on nyt joku joka on hyvä tietokoneiden kanssa. Kerroin jostain ongelmasta tän läppärin kanssa, ja se korjasi sen liikkumalla tällä koneella suomenkielisissä valikoissa! Se joko tunnisti pikkukuvakkeesta että mitä mikäkin asia tarkoittaa, tai muisti ulkoa mistä löytyy esimerkiksi ohjauspaneeli-valikko. ”What did I told you. We Indians, we’re good with computers!”

   
Nyt kone pelittää! Dataan useimmiten tässä asennossa.

Normandy

Opiskelut alkoivat jo maanantaina, mutta keskiviikko ja torstai olivat varattu ranskan intensiivikursseille oman kielitason mukaan jaotelluissa pienryhmissä. Eri opettajat vetivät koko päivät kielioppia, keskusteluita sekä kuullun- ja luetunymmärtämistä. Suurimmassa osassa tehtäviä aiheena oli tietenkin Ranska, joten samalla sain kiinnostavaa tietoa muun muassa Rouenin ruoka- ja juomakulttuurista.

Rouen sijaitsee siis täällä Pohjois-Ranskan Normandiassa, alueella mikä kattaa sellaiset 5 % Ranskan pinta-alasta, ja jossa asustelee samaiset noin 5 % koko Ranskan asukasluvusta. Alueella ei tuoteta lähes lainkaan viiniä, vaan viinirypäleiden sijaan täällä kasvaa omenapuita Omenaviljelmien myötä täällä tehdään paljon siideriä sekä calvadosta, eli omenabrandyä. Camenbert- juusto on täältä, samoin kuin neliönmallinen le Point-l’Evêque, oranssikuorinen le Livarot ja sydämenmallinen le Neufchâtel. Alue on tunnettu myös muista maitotuotteistaan, joista lähes kaikki on tehty lehmän- eikä esimerkiksi vuohenmaidsta.

Viimeisenä kurssilla oli ohjelmassa Quizz, tunti todella outoja kysymyksiä Ranskan kirjallisuudesta, maantieteestä, historiasta, kuvataiteesta sekä ruoasta. Osasin kertoa kenen ranskalaisen kanssa Eva Longoria seurustelee, mutta suurimpaan osaan oli melko mahdotonta keksiä vastausta (”Mistä eläimestä ranskalaiset pitävät? - Kissasta”). 

Kurssin jälkimainingeissa oli sitten bileet Triplex- nimisellä yöklubilla. Mentiin sinne bussikyydeillä, ja 15 euron lippuun sisältyi open bar. Paikan päällä selvisi sen tarkoittavan, että KUJ- henkinen opiskelijaporukka teki baaritiskeillä itse drinkkejä ja vaihtoehtoina olivat viskikola, vodkaomenamehu tai vodka-appelsiinimehu. Niitä olisi voinut kyllä ennemminkin kutsua isoiksi shoteiksi kun drinkiksi… On ihan keksittyä, että ranskalaiset juovat sivistyneesti kaksi lasia viiniä ja lopettavat siihen. Mutta hauskaa oli, varsinkin viime perjantaina olisi myös ollut opiskelijabileet yhdessä keskustan baarissa, mutta nukahdinkin vahingossa sängylle jo ennen kahdeksaa.

Le IKEA

IKEA snaps IKEA food

WE IS GOING TO HAVE FUN!!!

Se täytyy kyllä sanoa, että on ollut tervetullut olo lähteä tänne Ranskaan. Kaikkien Rouen Business Schoolin käytännön ohjeiden lisäksi täällä on Cultures Connection- niminen porukka, keiden tehtävä on pitää meistä huolta ja keksiä kaikkea ajanvietettä. Hauskinta ajanvietettä tähän mennessä on kuitenkin ollut lukea porukan lähettämiä sähköpostiviestejä. Englannin kieli on ihan hyvää, joten ei siinä mitään, mutta ne fontit ja huutomerkkien määrä!!!!!!!! Sisältö on ollut kiteytettynä: We is going to have a lot of parties, happy hours, trips, we will drive you to grocery stores, you will see France and we will indroduce you to French culture…. ;) 

Viesteissä oli kuitenkin käsitelty myös vakavampia aiheita: 

 “It can be exciting to study abroad, but some students may find the experience of coming to a new country and a new culture a bit overwhelming. The combination of missing friends and family and adapting to a new environment can induce 'culture shock' (common symptoms: Sadness, loneliness, melancholy, Insomnia or excessive sleep, Changes in mood, depression, feeling vulnerable, Anger, irritability, resentment, Loss of identity , Feeling of being lost or overlooked.) This is a popular term for describing the impact of moving from a familiar culture to one that is unfamiliar “ . 

Oheen oli koottu ohjeita culture shockin lievittämiseksi. Tässä muutamia lempikohtiani listalta:

-Tell yourself that what you are experiencing is normal.

-Have familiar things with personal meaning around you, such as photos or ornaments. (Ornaments… I knew I forgot something!)

-Learn to include a regular form of physical activity into your routine.

-Try to find familiar food if you can.

-Maintain contact with your ethnic group and if possible with local students.

-Links with faith community are helpful to some students. (contact your coordinator who will give you some information about places of worship in Rouen). 

A place of worship in Rouen  

Ja tietysti kaikesta infosta oleellisin: our French buddies. Sen lisäksi, että kerrottiin, että täällä tulee olemaan French buddies waiting for us, niin jokaiselle oli luvassa oma, personal French buddy. Muutama päivä ennen mun lähtöä yllätyinkin iloisesti kirjautuessa FB:hen, kun joku poika oli lähettänyt Friend Requistin. Kuvassa oli mua vähän vanhemman näköinen tummaihoinen poika, kenellä oli vakava ilme. Viestinä oli: ”I am your Godfather. Let’s keep in touch”. Let’s.

Appartomentos

I quite like the "living space".... ...but what's with the pillow? :)

What just happened?

Eipä olisi paljoa parempi tyyppi voinut meidän koulusta tänne samaan kouluun lähteä! Noudatin mun suunnitemaa ja tuppauduin Pariisin lentokentällä tän Riikan seuraan. Ollaan nyt jo keritty tietysti puhua paljon täällä Rouenissa pyöriessä, ja se vaikuttaa jotenkin älyttömän mukavalta tyypiltä, tullaan tosi hyvin toimeen keskenämme. Kysyin että onkohan se jo ihan väsynyt opiskelijabilettämiseen, kun se on aloittanut mua kaksi vuotta aiemmin kauppiksessa ja ollut KY:llä töissä. Se vastasi kuitenkin että laadukas dokaaminen on aina hauskaa. Meillä on niin paljon yhteistä!

Mutta niin, aloin seurata sitä Riikkaa siitä Charles de Gaullelta ja ennen kun olin suunnilleen kerinnyt sanoa kissa, niin se oli johdattanut meidät lentokenttäjunasta RER B junaan, siitä RER E- juaan, ja siitä Roueniin menevään junaan. Istahdin siihen Rouenin junaan miettien, että mitäköhän just tapahtui. Tuli jotenkin sama olo kun mun läksijäisissä, kun sillä aikaa kun kävin vessassa, niin Saara ja Virve oli siivonnut kerhohuoneen siihen malliin että olisin voinut vaikka syödä lattialta. Mulla olisi mennyt puoli päivää ton reitin suunnittelemiseen, ja toinen puolikas sen toteuttamiseen. 

Matkasuunnittelun lisäksi se Riikka vaikuttaa myös aika organisointikykyiseltä. Pohdittiin siinä, että miten kävisi jos rinkka sattuisi katoamaan. Riikka sitten sanoi että sillä on siinä kätevässä vetolaukussa kuitenkin vaihtovaatteet, jotain elektroniikkaa, hammasharja ja muita välttämättömyyksiä mitä nyt tarvitsee parin päivän elämiseen. Kattelin siinä mun kohta muodottomaksi venynyttä nahkaista olkalaukkua, missä oli Ninan vanha tietokone, Pariisin matkaopas ja salmiakkia... Ei ehkä mikään paras tavarajako. Toisaalta, jos se rinkka oikeasti katoaisi, niin voisin aina etsiä Pariisista jonkun kivan paikan, syödä salmiakkia, ja kirjoitella näitä blogitekstejä koneelle. Ei siinä paljon puhtaat alusvaatteet mieltä lämmittäisi. Että ketäs sitten naurattaa.

Check-in

Check - tavarat selvitetty! Tätä voi kutsua jo optimoinniksi, matkatavaroiden paino 17,8 kg / 20 kg. Enkä kyllä paljoa enempää olisi jaksanut kantaakaan. Pakkasin rinkan vähän liian yläpainotteisesti, ja vaikutan varmaan ihan humalaiselta kuljettaessa sitä, eteneminen menee kävelemällä 45 asteen kulmassa ensin puolitoista metriä viistoon oikealle ja taas puolitoista metriä viistossa vasemmalle. Toisaalta, jos kävelisin seinän vieressä, voisin antaa rinkan nojata sitä vasten, ja työntää itseäni eteenpäin, hmm...

Nyt istuskelen lentoasemalla ja hörpin punaista jaffaa hienossa kahvilassa hienosta lasista, aika business- olo. Tosin mulla on huppari päällä, ja tietokoneen taustakuvana on Lisa ”Left Eye” Lopez. Lentokoneeseen pääsee parinkymmenen minuutin päästä, samalla lennolla pitäisi olla toinen meidän koulusta Roueniin lähtevä …

(Äiti soittaa: ”Lähetä vielä tädille viesti ja kiitä joululahjasta!” Miksi mun pitäisi kiittää sen joululahjasta, kun ei sekään kiittänyt mun joululahjasta? Ne vadelmakeksit oli Stockalta, ja ne oli kalliita!)

…Niin sen nimi on Riikka, ollaan eka yö sen kanssa Rouenissa, ja sitten huomenna mennään koululle, missä pitäisi olla yleistä sompaamista paikasta toiseen. Oli tosi kätevää, että se Riikka vaihtoi varauksensa siinä hotellissa yhden hengen huoneesta kahden hengen huoneeseen. Oon luottanut siihen, että Pariisin lentokentältä lähtien seuraan sitä niin pitkään, että ollaan hotellilla. Saatan olla lievissä ongelmissa jos kadotan sen, koska en tiedä mitään junia. Okei okei, en edes tiedä sen hotellin nimeä mihin olen menossa. Kiva jos se pitää mua ihan idioottina, ja mä vaan roikun sen kintereillä koko ajan, heh. No, jätän sen sitten perillä rauhaan.