maanantai 25. tammikuuta 2010

My way or the high way


Aargh ranskalaiset! Tulin just ryhmätyösessiosta, missä meistä neljästä ryhmäläisestä kolme oli ranskalaisia. Tehtiin yhdessä Power Point- esitystä keskiviikoksi ja tuli vaan selvästi ilmi, että ollaan totuttu niin erilaisiin esityksiin! Olin ensinnäkin ainut joka oli lukenut annetun aineiston ja miettinyt joitain kalvoja valmiiksi. Enkä tosiaan saanut niin innostunutta vastaanottoa kun olin ajatellut… Mun slideissa oli kuulema oli kahden bulletpointin jälkeen liikaa tekstiä, ja yli seitsemänkirjamiset englannin sanat olivat turhauttavia yleisölle. Musta oli ihan älytöntä, että voitaisiin olla tunti muun luokan edessä mitään asiapitoista tekstiä ylhäällä.

Mutta aloin pikkuhiljaa ymmärtää, että katson asioita tosi siitä näkökulmasta, mihin itse olen tottunut. Täällä puheella, esiintymisellä ja interaktiivisuudella on niin paljon suurempi painoarvo. Esimerkiksi luennoitsijoille tuntuu olevan ensisijaista tehdä persoonallaan vaikutus, toisinaan niillä saata olla mitään kalvoja ollenkaan. Ja kun alkaa tarkemmin miettimään, niin hyvin on toiminut. Kertaakaan ei ole nukuttanut, ja aiheita on kuitenkin käsitelty laajasti ja asiapitoisesti. Eli kai se on pakko myöntää, että muut ryhmäläiset olivat oikeassa, ei täällä kukaan jaksaisi kuunnella, jos alkaisi pitämään jotain tylsää monologia paperilta.

Vaikka tässä nyt vielä nuolen haavojani äsköisen jäljiltä, niin täytyy sanoa, että ranskalaiset ovat olleet kyllä pääsääntöisesti tosi mukavia. Olin jostain iskostanut päähäni ajatuksen, että täällä ihmiset voisivat olla vähän tylyn oloisia, mutta päinvastoin. Kaikkialle minne menee, niin ihmiset auttavat mielellään ja ovat kohteliaita. Se stereotypia sen sijaan on pitänyt aika paikkansa, että ranskalaiset eivät niin hirveästi puhu englantia… En saa esimerksiksi sen yhden meidän ryhmäläisen puheesta oikeastaan mitään selvää. Tänään tajusin lauseen ”We could show a funny video… Or play music!”. Ehkä me keskiviikkona stten heilutellaan innostuneesti ja ranskalaisittan käsiämme, puhutaan vähän, ja soitetaan lopputunti musiikkia :)

2 kommenttia:

  1. Voin lohduttaa, että ei noista natiiveista englanninpuhujistakaan aina saa selvää ;) Tänään juuri kämppis kyseli kamalalla Essexin aksentillaan mun luennoista ja olin aika kysymysmerkkinä kunnes toinen kämppis seivasi :D Mutta kieltämättä täällä olevat ranskalaiset puhuvat myös aika lavealla aksentilla, tavallaan aika hurmaavaa. Niillä on kuulemma myös niin erilainen kieltenopetus, että ei mikään ihme, että eivät ole ehkä ihan parhaita englannissa Euroopassa.. :)

    VastaaPoista
  2. Donc, il faut que tu parles français avec les français! :)

    Sun postaukset on ihan huippuja. Teet teräviä huomioita ja niitä on virkistävä lukea!

    VastaaPoista