Eipä olisi paljoa parempi tyyppi voinut meidän koulusta tänne samaan kouluun lähteä! Noudatin mun suunnitemaa ja tuppauduin Pariisin lentokentällä tän Riikan seuraan. Ollaan nyt jo keritty tietysti puhua paljon täällä Rouenissa pyöriessä, ja se vaikuttaa jotenkin älyttömän mukavalta tyypiltä, tullaan tosi hyvin toimeen keskenämme. Kysyin että onkohan se jo ihan väsynyt opiskelijabilettämiseen, kun se on aloittanut mua kaksi vuotta aiemmin kauppiksessa ja ollut KY:llä töissä. Se vastasi kuitenkin että laadukas dokaaminen on aina hauskaa. Meillä on niin paljon yhteistä!
Mutta niin, aloin seurata sitä Riikkaa siitä Charles de Gaullelta ja ennen kun olin suunnilleen kerinnyt sanoa kissa, niin se oli johdattanut meidät lentokenttäjunasta RER B junaan, siitä RER E- juaan, ja siitä Roueniin menevään junaan. Istahdin siihen Rouenin junaan miettien, että mitäköhän just tapahtui. Tuli jotenkin sama olo kun mun läksijäisissä, kun sillä aikaa kun kävin vessassa, niin Saara ja Virve oli siivonnut kerhohuoneen siihen malliin että olisin voinut vaikka syödä lattialta. Mulla olisi mennyt puoli päivää ton reitin suunnittelemiseen, ja toinen puolikas sen toteuttamiseen.
Matkasuunnittelun lisäksi se Riikka vaikuttaa myös aika organisointikykyiseltä. Pohdittiin siinä, että miten kävisi jos rinkka sattuisi katoamaan. Riikka sitten sanoi että sillä on siinä kätevässä vetolaukussa kuitenkin vaihtovaatteet, jotain elektroniikkaa, hammasharja ja muita välttämättömyyksiä mitä nyt tarvitsee parin päivän elämiseen. Kattelin siinä mun kohta muodottomaksi venynyttä nahkaista olkalaukkua, missä oli Ninan vanha tietokone, Pariisin matkaopas ja salmiakkia... Ei ehkä mikään paras tavarajako. Toisaalta, jos se rinkka oikeasti katoaisi, niin voisin aina etsiä Pariisista jonkun kivan paikan, syödä salmiakkia, ja kirjoitella näitä blogitekstejä koneelle. Ei siinä paljon puhtaat alusvaatteet mieltä lämmittäisi. Että ketäs sitten naurattaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti