Olen tässä viime viikkoina miettinyt brändejä ja brändäystä enemmän kuin koskaan aikaisemmin. Yksi syy siihen on ollut käymäni Critical thinking- kurssi. Kurssin nimi on aika hämärä, ja itsenkin jopa odotin että se saattaa jäädä pelkäksi epämääräiseksi pölinäksi, että ”pitäisi varmaan ajatella asioita monelta kantilta”. Mutta siellä on käyty läpi hyvin erilaisia teorioita ja teemoja, ja se on oikeasti herättänyt vähän ajattelemaan asioita.
Yhden luennon aiheena oli brändit ja brändäyksen vaikutus ihmiseen. Sattumoisin luin vielä samaan aikaan Naomi Klein No logoa, jossa käsitellään aihetta. (Tiina viittasi blogissaan kirjaan ja kirjoittajaan noin, ja se lukee suomen kieltä, joten oletan että se on kieliopillisesti oikein). Aiheesta esitelmän pitäneet esittivät asian näkökulmasta, että vain hölmöt ihmiset ostavat brändättyjä tuotteita ja yritykset luovat kulutushysteriaa silmät dollareidenkuvia kiiluen. En ole oikein samaa mieltä.
Esimerkkinä tunnillamme oli Disney. Professori kertoi, ettei oikein pidä Aku Ankan hahmosta, ja toinen oppilas sanoi että on kyllä kauheaa tuloshakuista aivopesua mainostaa tiettyjä hahmoja niin aktiivisesti. Etsin päälle ihan mielenkiinnosta netistä Disney- kritiikkejä, jotta ymmärtäisin näitä mielipiteitä. En ymmärtänyt.
Olen ikäni ollut älytön Disney- fani. Muut ovat ehkä jo kehdossa tavailleet jotain naistutkimus- Jumala Judith Butleria, mutta itse luin sarjakuvia. Mullehan tuli noin about siihen asti kun muutin vanhenpieni luota sekä Aku Ankka, Roope-Setä, että varmuuden vuoksi vielä Kuukauden sarjis-extra. Aina pienenä siskojen luona kyläillessä parasta oli Ankronikka-VHS:ät, huoneessani oli Disney-tauluja ja sändyssä Mikki-unilelu. Siskoni oli perheineen käymässä täällä Ranskassa, ja kävimme Walt Disney studioilla. Itselleni se oli niin hieno kokemus, etten keksi toista. Joten missä vika?
Kleinin kirjassa pääpaino on suuryritysten tuotantomenetelmien kritisoinnissa – työolouhteissa, nykyisessä työpaikkojen epävarmuudessa ja lapsityövoimassa. En vähättele näitä aiheita hetken vertaa. Mutta yksi kappale on omistettu sille, miten brändit vievät tilaa ihmiseltä, että ne tunkeutuvat ajatuksiimme ja hankaloittavat elämää. Tässä kohtaa itselläni on hieman ristiriitaiset tunteet. Itselleni Disney on antanut paljon. Hienoja tarinoita, hahmoja ja viihdettä. Tiedän, että Disney on brändi ja suuryritys. Tiesin ostaessani 4,90 maksaneen Disney-avaimenperän, että sen tekeminen on varmaan maksanut noin 50 senttiä, ja maksan 4,40 brändistä.
En ole uskonnollinen, mutta ehkä kuitenkin melko merkkiuskollinen. Olipas taas sanaleikki. Mutta itselläni on esimerkiksi Moccamaster- kahvinkeitin ja rakastan sitä. Rakastan sitä, että se on juuri tasan tarkkaan hopean värinen Moccamaster, vaikka en varmaankaan huomaisi eroa itse kahvin maussa. Se on varmasti maksanut paljon, (sain sen kyllä lahjaksi :) mutta joka päivä kotona katson sitä ja pidän siitä. Ja jos se vain toimii, niin toivottavasti minun ei tarvitse koskaan elämässäni ostaa toista kahvinkeitintä. Ei brändäys tarkoita että ostetaan mahdollisimman paljon koko ajan, vaan myös hyvän laadun mainostamista – sillähän Marimekot ja Iittalat pyörivät. Totta kai tuotteessa vaikuttaa myös hyvä tekninen laatu ja ulkonäkö mainonnan lisäksi… Mutta jos brändi on onnistunut, ja ihmiset nauttivat siitä, niin edelleenkin en ymmärrä, että missä vika.
Perhaps we are living in ma-material world and I’m a ma-ma-material girl.
Hmm, mul on hieman eriäviä mielipiteitä tästä.. En siis vähättele, etteikö esim. Disney tuottaisi paljon iloa, mutta tavaroiden tuotantoa ja kulutusta olisi mun mielestä radikaalisti vähennettävä ekokatastrofin hillitsemiseksi ja jotta kehitysmaissa pystyttäisiin keskittymään omavaraisuuden parantamiseen elintarviketuotannossa, ja siks jonkun brändin liittäminen kaikkeen mahdolliseen on musta järkyttävää, sillä se lisää turhaa kulutusta. Se, että jossain esineessä on Aku Ankan kuva, ei kerro sen laadusta mitään. Todennäköisesti valmistettu samassa tehtaassa jossain kehitysmaassa kuin sama tuote ilman logoa. Marimekoissa etc. lienee kyse ennemminkin kotimaisuudesta. Mutta toki munkin mielestä kaikille täytyy suoda jotain iloja, kuten Moccamaster :) Kulutanhan mäkin ihan turhaan ja matkustan lentokoneella :/ Mutta vähänkö arvostan tota, et kuitenkin haluut ymmärtää tätä vastakkaistakin kantaa! Voidaan jatkaa aiheesta joskus livenä lisää :) Ja tosi mielenkiintosii kurssei teil muuten! Pidä kivaa :)
VastaaPoista-Lisse
Heh, totta, olisinpa tiennyt jo aikaisemmin, ettei Aku Ankan kuva takaa laatua :) Oon ihan samaa mieltä, että turha kulutus on, no, turhaa. Mutta ehkä oon niin naiivi, etten usko että brändit välttämättä saavat mut haluamaan kuluttamaan koko ajan lisää ja enemmän.
VastaaPoistaOon varmasti ostanut Haglöfsin repun ja Camelin kengät ulkonaäön ja mukavuuden lisäksi niiden merkkien takia. Mutta kokemuksesta tiedän, että ne kestää joka päivä käytettyinä kaksi vuotta, ja vasta sen jälkeen ostan uudet. Se on musta aika pitkä aika tollasille tavaroille, enkä tarvitse kolmea huonoa reppua tai kavalkaadia muita talvikenkiä niiden lisäksi.
Ja Disneyssä eniten pidän elokuvista ja animaatiohahmoista. En tarvitse niitä konkreettisina jättihahmoina kotiini, ehkä niitä mielummin niitä katselee vain siellä Disneylandissä tai elokuvateatterissa :)
Ja missä vaiheessa sanoin, että haluan ymmärtää vastakkaista kantaa? Hipit hiljaa! ;)
VastaaPoistaVielä lisäisin, että esimerkiksi Reilu kauppa on käsite, ja se musta-sini-vihreä Fairtrade logo siinä kyljessä on osa brändiä, jolla tätä ajatusta yritetään myydä ihmisille. Tekeekö kaikki mainonta siis jo lähtökohtaisesti enemmän haittaa kuin hyvää?
Miksiköhän mä nyt taas oikein hakemalla haen puukkoja selkään... :)
Sanoit niin kolmannen kappaleen lopussa, hyvin pilkallisesti tosin, tajusin kyl ;) Mut musta täs on nyt oikeestaan kaks asiaa. Ekaks nää brändit. Ei välttämät joku tyyliin haglöfsin ja niken logo lisää kulutusta, mut sit monet yritykset kyl nimenomaan pyrkii kasvattamaan sitä kulutushysteriaa, esim. disney tai jotku barbie- ja hello kitty -brändit, ku aina vaan keksitään uusia tuotteita ja lisävarusteita. Ja vaik sä oisit niin fiksu, ettet haluu ittes kokoista minni hiirtä sänkyys, joku toinen varmasti haluu :) Mut noilt muilt yrityksilt, joist tykkäät, oiski sit vaadittava vaan paljon enemmän vastuullisuutta. Niiden pitäs maksaa kunnol niille kehitysmaiden työntekijöilleen. Mut kuluttajat ei jaksa vaatia sitä, sillä brändäys on tehnyt tehtävänsä. Niistä on luotu kuva, et tuotteet on kestäviä ja yritykset suuria ja luotettavia, joten ei kai ne nyt mitään pahaa tekis.. Siks parempi ois musta aina suosia paikallista tuotantoa, vaik onki vaikeeta.
VastaaPoistaJa juu, tiedän, et reilu kauppa on brändi, samoin vaik WWF pandoineen. Brändäys nyt vaan on tehokkain tapa myydä mitä tahansa ilmeisesti, tavaroita ja aatteita. Ja tää toinen asia onkin sit mainonta. En todellakaan sano, et se ois vaan pahasta. Onhan hyviäkin asioita mainostettava, eihän kukaan niistä muuten tietäis. Koko ajan kaikki oikeestaan mainostaa omia mielipiteitään. Mut tärkeintä oiskin siksi, et lapsille jo alettais opettaa vähän enemmän itsenäistä ja kriittistä ajattelua, jotta ne ei sokeina uskois kaikkee, mitä mainoksis sanotaan, tai ees, et mitä vaik hesaris kirjotetaan. Onhan sekin tosi sinivärittynyttä luettavaa.. Mut ei se mitään, kunhan sen vaan ihmiset tietäis. Ehdottomasti kannatan sananvapautta.
Ja tää nyt meni ihan liian yleiseks lässytykses tää mun kirjottelu, joten lopetan :) Ja keskityn maailmanrauhan pohtimiseen :)