keskiviikko 17. maaliskuuta 2010

www.parismarais.com/tips-on-gay-life.htm


Vaikka tiedän, että puoli vuotta on tosi lyhyt aika, niin toisinaan mietin, että mitä jos ihmissuhteet muuttuvatkin tässä välissä. Että tulen takaisin ja kaikilla on uudet omat juttunsa, ja yhdessäolo on jotenkin vaikeaa. Nämä ajatukset jäivät kyllä taka-alalle, kun tänne Ranskan suunnille tuli taas vieraita ja oli niin hauskaa viettää aikaa yhdessä. Saara, Lotta ja Leena tulivat ensin pariksi päiväksi katselemaan Rouenia, ja jatkettiin sitten Pariisiin, jonne tulivat myös Virve ja Hollannissa vaihdossa oleva Tiina.

Lotta oli etsinyt meille hotellin sijasta sisustetun asunnon, joka vielä hakuammunnalla sattui Pariiin gaydistrict Maraihin. Toisinaan ranskalaisuus-teema meni melkein jo kornin puolelle, kun juustoja ja punaviinejä maistellessa laitettiin Amélie-musiikit soimaan taustalle sinne kattohuoneistoon. Ja kaiken tämän romantiikan keskellä mut laitettiin nukkumaan SaaraLotta- pariskunnan kylkeen parisängylle… Tyypillistä.

Tuntui että nähtiin paljon kaupungista, ja juteltiin porukalla että eipä siellä kuitenkaan ihan hirveästi silti raha palanut. Esimerkiksi nähtävyyksiin upposi muhkeat 4 euroa kun kaikki alle 25-vuotiaat eurooppalaiset pääsivät Louvreen ja Centre Pompidouhun ilmaiseksi, ja ainoa mistä maksettiin oli sisäänpääsy katakombeihin. Ruoan suhteen löydettiin hyvä ja edullinen ”McDonald’s” –niminen ravintola, suosittelen sitä kaikille Pariisin- matkaajille. Itse ostin vielä iltapäivällä junaeväät paikallisesta ”Subway” –ketjusta, mikä myy täytettyjä patonkeja. Ketkään muut kuin ranskalaiset eivät voisi kyllä keksiä vastaavaa konseptia!

Sunnuntaina muut lähtivät puolenpäivän aikoihin lentokentälle ja jäin pariksi tunniksi kävelemään ympäriinsä, ja tuntui kuin olisin ollut yksin koko Pariisissa. Joka kauppa ja ravintola oli kiinni, ja ihmiset ilmeisesti valmistautuivat niihin kuuden tunnin perheillallisiinsa kotonaan. Olin jotenkin ajatellut että  Pariisissa ihmiset vaan tekisivät taidetta ja joisivat railakkaasti punaviiniä aamusta iltaan, mutta kaupunkihan sekin vain on muiden rinnalla. Ja niin okei, odotukseni Ranskasta saattoivat myös olla hieman epärealistiset.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti