keskiviikko 21. huhtikuuta 2010

Viikki - smells like success


Harmittelin hetken itsekseni, etten rakentanut täällä opiskelemistani kursseista mitään järkevää kokonaisuutta. Tästä tulee siis kandiini kansainvälinen sivuainekokonaisuus, tarkoittaen, että voin täällä opiskella mitä tahansa kauppatieteellisiä kursseja, kunhan ne eivät ole pääainettani laskentatoimea. Valitsin kurssit siis täysin sekalaisesti sen perusteella, että mikä kuulosti kiinnostavalta. Ja sitä aloin harmitella, että pitänyt sittenkin ottaa kaikki kurssit esimerkiksi kansantaloutta, ja saada siitä erityisen paljon tietoutta.

Harmitteluni taisi lähteä siitä, että jonkin tietyn yhden asian osaamista todella hyvin tunnutaan arvostettavan korkealle. Ja ymmärrän kyllä, itsekin haluaisin, että vaikka verottajani tietää paljon nimenomaan verotuksesta, eikä että hän tietäisi vähän verotuksesta, vähän markkinoinnista ja vähän sotahistoriasta. Mutta kun mietin tähän asti käymiäni kursseja, niin tuntui kuitenkin idioottimaiselta, että kaduin niiden ottamista. Ne ovat nimittäin mielestäni olleet opettavaisia, interaktiivisia ja herättäneet uusia ajatuksia.

Toisinaan on vain kivaa tietää vähän kaikenlaista. Lukiossa ainakin toteutin tätä periaatetta, valitsin kursseja sen perusteella mikä oli hauskaa, ja hauskaa siellä olikin. Aika kultaa muistot, mutta tunneille oli mukava mennä, kun aineet olivat monipuolisia, opin paljon eri aihealueilta, ja kirjojen lukeminen tuntui harvoin totaalisen puuduttavalta.

Abivuonna ei sitten ollut enää niin hauskaa, kun Pirkon kanssa huomasimme, että olisi kannattanut tutustua paremmin silloin tapahtuneeseen reaaliuudistukseen... YO-koe muuttui niin, että reaalissa piti etukäteen valita aine, johon vastaa, ja käydä siitä lukioaikana tietty määrä kursseja.Kurssejahan meillä oli, mutta ne eivät sattuneet olemaan yhtä samaa ainetta, paitsi onneksi filosofiassa, joten se oli sitten kirjoitettava. Olisin kyllä varmaan kirjoittanut sen muutenkin, joten eipä siinä mitään.


Loppukevennys: joitakin lukiossa valitsemiani syventäviä kursseja

-Äidinkielen Teatteri tutuksi- kurssi
-Maantiedon luonnonkatastrofeista kertonut Hazardi-kurssi
-Ihmisbiologian kurssi
-Yhteiskuntaopin taloustiedon kurssi (tätä en kyllä käynytkään, koska se oli niin tylsä, että lopetin sen kesken. loogisesti hain kuitenkin kauppakorkeakouluun opiskelemaan)
-Arkkitehtuurikurssi
-Tekninen työ (tein sinisen puuarkun)
-Historian Keskiajan Tallinna- retkikurssi (odotin laivamatkaa, mutta kurssi ei koskaan toteutunut)
-Kurkistuksia sosiologiaan-kurssi (?)
-Maanpuollustuskurssi (miksi lukiossani tarjottiin tällaisia kursseja? nämä eivät voi sisältyä minkäänlaiseen valtakunnalliseen opetussuunnitelmaan. tai sitten opetushallituksen nato- myönteisyys on aika obvious)

Ah, jos mulla olisi nyt linkki Viikin Norssi-lauluun, laittaisin sen tähän. Muistaakseni otin myös kaikki tarjotut liikunnan kurssit ja Pirkon kanssa toimimme koulun musikaaleissa spottivalonaisina (* kerää älykkyyspisteitä sukupuolentutkimusasioita tiedostavilta ystäviltä *). Kuvataidediplomityöhöni kuului ledeillä valaistu styroksikartta sekä valokuvainstallaatio kaupunkimaisemista Madonnan Get together- kappaleen tahtiin. Vielä pientä kädenvääntöä Teoston kanssa, mutta uskon että työ pääsee pian julkiseen levitykseen.

3 kommenttia:

  1. Hasardikurssi! Meilläkin oli! Paras! Tein esitelmän El Niñosta! (Olisinpa mennyt opiskelemaan meteorologiaa...)

    t. maija

    VastaaPoista
  2. Totta, voisit nyt tehdä aikamoista pätäkkää ennustamalla tuhkapilvien leijumisnopeuksia :) Mutta vielä ei ole liian myöhistä tulla seuraavaksi Suomen Juha Föhriksi!

    VastaaPoista
  3. Voi, on se liian myöhäistä: enää 9 opintotukikuukautta jäljellä o_O

    Toisaalta Pekka Pouta ei oo ikinä edes ehtinyt valmistua. Se vaan alotti ton tv-meteorologin duunin taskurahan takia opiskeluaikana ja jäi sit sille tielleen. Eli ehkä 9 tukikuukautta riittäis, jos vois jo joidenkin aineopintojen jälkeen saada töitä...

    Asiasta toiseen, oon kyllä aina iloinen kaikkien yliopiston kammioissa väkertävien geologien, meteorologien sun muiden tutkijoiden ja asiantuntijoiden puolesta, kun ne kerran elämässään pääsee johonkin kymppiuutisiin kommentoimaan jotain luonnonkatastrofia.

    VastaaPoista