En tässä pariin viikkoon ymmärtänyt ollenkaan, että mitkä karnevaalit meidän koululla oikein oli pystyssä. Täällä on tuntuu olevan HSE:tä enemmän kulttuurissa, että tapahtumat pitää vain tietää jostain kontekstista tai bongata kahvipöytäkeskusteuista, ja asioista on kovin vähän kirjoitettua tietoa missään nettisivuilla tai facebookissa. Joka kerta siis hieman hämmennyin kulkiessani aulan läpi sen ollessa täynnä ilmapalloja, koristeita, julisteita, ja Beyoncét niin lujalla, että musiikki kuului kolmanteen kerrokseen. Sen lisäksi kaikkea tarjottavaa esillä: kahvia, kokistölkkejä, croisantteja ja auringonkukaksi pukeutuneiden opiskelijoiden tarjoamia suklaaleivoksia.
Hölmistyneenä sitten söin niitä ja kysyin yhdeltä ranskalaiselta Virginialta, että mikä 24/7 vappu siellä oikein on menossa. Se selosti, että täällä koulun kolmesta eri toiminnsta: liikunnasta, taiteesta, ja yleisistä opiskelija-asioita vastaa aina yksi ….charity, ja niillä on nyt vaalikamppailut menossa. (Ollaan tässä hieman hymyilty, että mistä google translaattorista ne on bongannut ton ”charityn”, koska ainakin itselleni ainoa sanasta mieleentuleva käännös on hyväntekeväisyys. Mutta ajaa asiansa).
Ihmettelin siinä ääneen kokoillessani lounaani oheen salaattia ja juomaa, että on kyllä melko muhkea vaalibudjetti jos riittää varat järjestää ruokatarjoilu koko koululle, ja vastaukseksi sain, että esimerkiksi yhden liikuntakerhon vaalibudjetti on 20 000 euroa. Niillä on järjestettävänä muutamia turnauksia ja isompia tapahtumia, mutta tuntuuhan se silti ihan järjettömältä summalta -20 000 euroa sponsorointia pelkästään vaalien ajaksi!
Opiskelijoilta taitaa perheidensä kautta olla jo valmiiksi aika hyviä yritykskontakteja, enkä usko tekemieni raskalaistuttavuuksien antavan kovinkaan laajaa otosta Ranskan yhteiskuntaluokista. Kouluun pääsy toimii nimittäin melko pitkälti köyhät kyykkyyn- periaatteella yhden lukuvuoden maksaessa 6 000 euroa. Itselläni on siis kolmen tuhannen arvoinen henkinen pääoma täältä tullessani! Paras varmaan ottaa viimeinkin se vakuutus, ettei joku IT-tihutyöläinen varasta sitä.
Toisinaan varallisuus tuntuu korreloivan aika vahvasti pukeutumisen kanssa. Luulin että kauppiksella porukka olisi samannäköistä, mutta sehän on varsinainen tyylien sekamelska tähän verrattuna. Ihmiset ovat kyllä hyvännäköisiä ja tyylikkäitä istuvien ja kauniiden vaatteidensa kanssa… Mutta ne ovat täsmälleen identtisiä, tytöillä vain kireämpiä kuin pojilla. Farkut, pikée- tai kauluspaita, neule, poplaritakki. Tumman sinistä, mustaa, valkoista, ruskeaa ja sokerina pohjalla: beigeä. Enkä tässä tuomitse ollenkaan itse vaatetusta – pukeudunhan itsekin toisinaan kauluspaitaan ja neuleeseen. Mutta on se nyt hieman omituista, että kaikki nämä koulun opiskelijat tosiaankin aidosti haluaisivat pukeutua joka päivä toistensa suhteen kuin kloonit.
Huomasin konkreettisesti nämä hieman konservatiivisemmat pukukoodit, kun olin menossa yksi ilta taidecharityn vaalikabareehen. Kaikilla muilla oli pikkumekot tai kravatit kaulassa, ja itse olin shortseissa ja t-paidassa. Tässä tietysti itseni olisi pitänyt selvittää mitä laittaa päälle ennen uutta tapahtumaa… Enpä ole pitkään aikaan tuntenut itseäni yhtä typeräksi.
Paitsi kun kirosin uutta surkeaa kosteusvoidettani, ja Riikka suomensi tuotekuvauksesta aineen olevan puhdistusemulsiota. Olin tässä vaiheessa siis levittänyt kaksi viikkoa puhdistusainetta kasvoihini, ja jättänyt sen siihen kosteuttamaan. Huoh.
