tiistai 27. huhtikuuta 2010

Money money money.. it's so funny

En tässä pariin viikkoon ymmärtänyt ollenkaan, että mitkä karnevaalit meidän koululla oikein oli pystyssä. Täällä on tuntuu olevan HSE:tä enemmän kulttuurissa, että tapahtumat pitää vain tietää jostain kontekstista tai bongata kahvipöytäkeskusteuista, ja asioista on kovin vähän kirjoitettua tietoa missään nettisivuilla tai facebookissa. Joka kerta siis hieman hämmennyin kulkiessani aulan läpi sen ollessa täynnä ilmapalloja, koristeita, julisteita, ja Beyoncét niin lujalla, että musiikki kuului kolmanteen kerrokseen. Sen lisäksi kaikkea tarjottavaa esillä: kahvia, kokistölkkejä, croisantteja ja auringonkukaksi pukeutuneiden opiskelijoiden tarjoamia suklaaleivoksia.

Hölmistyneenä sitten söin niitä ja kysyin yhdeltä ranskalaiselta Virginialta, että mikä 24/7 vappu siellä oikein on menossa. Se selosti, että täällä koulun kolmesta eri toiminnsta: liikunnasta, taiteesta, ja yleisistä opiskelija-asioita vastaa aina yksi ….charity, ja niillä on nyt vaalikamppailut menossa. (Ollaan tässä hieman hymyilty, että mistä google translaattorista ne on bongannut ton ”charityn”, koska ainakin itselleni ainoa sanasta mieleentuleva käännös on hyväntekeväisyys. Mutta ajaa asiansa).

Ihmettelin siinä ääneen kokoillessani lounaani oheen salaattia ja juomaa, että on kyllä melko muhkea vaalibudjetti jos riittää varat järjestää ruokatarjoilu koko koululle, ja vastaukseksi sain, että esimerkiksi yhden liikuntakerhon vaalibudjetti on 20 000 euroa. Niillä on järjestettävänä muutamia turnauksia ja isompia tapahtumia, mutta tuntuuhan se silti ihan järjettömältä summalta -20 000 euroa sponsorointia pelkästään vaalien ajaksi!

Opiskelijoilta taitaa perheidensä kautta olla jo valmiiksi aika hyviä yritykskontakteja, enkä usko tekemieni raskalaistuttavuuksien antavan kovinkaan laajaa otosta Ranskan yhteiskuntaluokista. Kouluun pääsy toimii nimittäin melko pitkälti köyhät kyykkyyn- periaatteella yhden lukuvuoden maksaessa 6 000 euroa. Itselläni on siis kolmen tuhannen arvoinen henkinen pääoma täältä tullessani! Paras varmaan ottaa viimeinkin se vakuutus, ettei joku IT-tihutyöläinen varasta sitä.

Toisinaan varallisuus tuntuu korreloivan aika vahvasti pukeutumisen kanssa. Luulin että kauppiksella porukka olisi samannäköistä, mutta sehän on varsinainen tyylien sekamelska tähän verrattuna. Ihmiset ovat kyllä hyvännäköisiä ja tyylikkäitä istuvien ja kauniiden vaatteidensa kanssa… Mutta ne ovat täsmälleen identtisiä, tytöillä vain kireämpiä kuin pojilla. Farkut, pikée- tai kauluspaita, neule, poplaritakki. Tumman sinistä, mustaa, valkoista, ruskeaa ja sokerina pohjalla: beigeä. Enkä tässä tuomitse ollenkaan itse vaatetusta – pukeudunhan itsekin toisinaan kauluspaitaan ja neuleeseen. Mutta on se nyt hieman omituista, että kaikki nämä koulun opiskelijat tosiaankin aidosti haluaisivat pukeutua joka päivä toistensa suhteen kuin kloonit.

Huomasin konkreettisesti nämä hieman konservatiivisemmat pukukoodit, kun olin menossa yksi ilta taidecharityn vaalikabareehen. Kaikilla muilla oli pikkumekot tai kravatit kaulassa, ja itse olin shortseissa ja t-paidassa. Tässä tietysti itseni olisi pitänyt selvittää mitä laittaa päälle ennen uutta tapahtumaa… Enpä ole pitkään aikaan tuntenut itseäni yhtä typeräksi.

Paitsi kun kirosin uutta surkeaa kosteusvoidettani, ja Riikka suomensi tuotekuvauksesta aineen olevan puhdistusemulsiota. Olin tässä vaiheessa siis levittänyt kaksi viikkoa puhdistusainetta kasvoihini, ja jättänyt sen siihen kosteuttamaan. Huoh.

keskiviikko 21. huhtikuuta 2010

Viikki - smells like success


Harmittelin hetken itsekseni, etten rakentanut täällä opiskelemistani kursseista mitään järkevää kokonaisuutta. Tästä tulee siis kandiini kansainvälinen sivuainekokonaisuus, tarkoittaen, että voin täällä opiskella mitä tahansa kauppatieteellisiä kursseja, kunhan ne eivät ole pääainettani laskentatoimea. Valitsin kurssit siis täysin sekalaisesti sen perusteella, että mikä kuulosti kiinnostavalta. Ja sitä aloin harmitella, että pitänyt sittenkin ottaa kaikki kurssit esimerkiksi kansantaloutta, ja saada siitä erityisen paljon tietoutta.

Harmitteluni taisi lähteä siitä, että jonkin tietyn yhden asian osaamista todella hyvin tunnutaan arvostettavan korkealle. Ja ymmärrän kyllä, itsekin haluaisin, että vaikka verottajani tietää paljon nimenomaan verotuksesta, eikä että hän tietäisi vähän verotuksesta, vähän markkinoinnista ja vähän sotahistoriasta. Mutta kun mietin tähän asti käymiäni kursseja, niin tuntui kuitenkin idioottimaiselta, että kaduin niiden ottamista. Ne ovat nimittäin mielestäni olleet opettavaisia, interaktiivisia ja herättäneet uusia ajatuksia.

Toisinaan on vain kivaa tietää vähän kaikenlaista. Lukiossa ainakin toteutin tätä periaatetta, valitsin kursseja sen perusteella mikä oli hauskaa, ja hauskaa siellä olikin. Aika kultaa muistot, mutta tunneille oli mukava mennä, kun aineet olivat monipuolisia, opin paljon eri aihealueilta, ja kirjojen lukeminen tuntui harvoin totaalisen puuduttavalta.

Abivuonna ei sitten ollut enää niin hauskaa, kun Pirkon kanssa huomasimme, että olisi kannattanut tutustua paremmin silloin tapahtuneeseen reaaliuudistukseen... YO-koe muuttui niin, että reaalissa piti etukäteen valita aine, johon vastaa, ja käydä siitä lukioaikana tietty määrä kursseja.Kurssejahan meillä oli, mutta ne eivät sattuneet olemaan yhtä samaa ainetta, paitsi onneksi filosofiassa, joten se oli sitten kirjoitettava. Olisin kyllä varmaan kirjoittanut sen muutenkin, joten eipä siinä mitään.


Loppukevennys: joitakin lukiossa valitsemiani syventäviä kursseja

-Äidinkielen Teatteri tutuksi- kurssi
-Maantiedon luonnonkatastrofeista kertonut Hazardi-kurssi
-Ihmisbiologian kurssi
-Yhteiskuntaopin taloustiedon kurssi (tätä en kyllä käynytkään, koska se oli niin tylsä, että lopetin sen kesken. loogisesti hain kuitenkin kauppakorkeakouluun opiskelemaan)
-Arkkitehtuurikurssi
-Tekninen työ (tein sinisen puuarkun)
-Historian Keskiajan Tallinna- retkikurssi (odotin laivamatkaa, mutta kurssi ei koskaan toteutunut)
-Kurkistuksia sosiologiaan-kurssi (?)
-Maanpuollustuskurssi (miksi lukiossani tarjottiin tällaisia kursseja? nämä eivät voi sisältyä minkäänlaiseen valtakunnalliseen opetussuunnitelmaan. tai sitten opetushallituksen nato- myönteisyys on aika obvious)

Ah, jos mulla olisi nyt linkki Viikin Norssi-lauluun, laittaisin sen tähän. Muistaakseni otin myös kaikki tarjotut liikunnan kurssit ja Pirkon kanssa toimimme koulun musikaaleissa spottivalonaisina (* kerää älykkyyspisteitä sukupuolentutkimusasioita tiedostavilta ystäviltä *). Kuvataidediplomityöhöni kuului ledeillä valaistu styroksikartta sekä valokuvainstallaatio kaupunkimaisemista Madonnan Get together- kappaleen tahtiin. Vielä pientä kädenvääntöä Teoston kanssa, mutta uskon että työ pääsee pian julkiseen levitykseen.

lauantai 17. huhtikuuta 2010

Mir gequitten german gestudier


Tein syyslomalla pienen visiitin Marienhof-hometown Kölniin, minne Linda on juuri lähtenyt vaihtoon. Köln oli tosi kiinnostava kaupunki nähdä, en olettanut ollenkaan että se olisi niin suuri. Musta tuntuu että Rouenin virkamiehet vähän viilaa linssiin sanoessaan että täällä asuu 400 000 ihmistä. Ei kyllä asu, tää on ihan tuppukylä Kölniin verrattuna.

Ja jos Köln oli mielenkiintoinen, niin kiinnostava on myös saksan kieli. Itse en vaan ymmärrä sitä. Toisinaan mietin, että mitäköhän ihmettä olen puuhannut niillä saksan tunneilla kahden vuoden ajan, sillä jouduin tarkastamaan Lindalta, että miten sanotaan edes moi saksaksi. Itse olin sanomassa Holla, mutta kuulema olisi parempi sanoa Hallo. Ehkä jossain saksan getossa sanotaan Holla. Baarissakin yritin puhua saksaa tytöille, mutta eivät ne mua ymmärtäneet... Kerran sain tupakan pummattua, mutta Linda oli sitä mieltä, että sekin onnistui ainoastaan sen takia, että cigarette on melko kansainvälinen sana.

Mutta oli säät olivat kauniit ja tehtiin kaikkea mukavaa. Huomasin, etten tainnut kirjoittaa Kentin reissustakaan mitään järkevää, vaikka sekin matka oli ihan loistava. Tää blogin sisältö näyttää enemmänkin olevan jotain identiteettikriiseilyä ja huonoa läppää, kuin asiaa siitä, mitä täällä oikeesti teen. No, tiedä sitten kumpi olisi parempi.

Vaikka näissä matkoissa parasta on tietysti ollut ystävän näkeminen, niin on ollut myös mielenkiintoista vertailla, miten Taru ja Linda elävät siellä vaihdossa. Molemmilla oli kimppakämpät, Tarulla muistaakseni neljän muun kanssa, ja Lindalla kahden saksalaisen kanssa. Vähän toivon, että olisin voinut itsekin asua niin, vaikkakin tää yhdeksän neliön asunto on kyllä yllättänyt mut positiivisesti. Tässä on kaikki mitä tarvitsee: keittonurkkaus, sänky, pöytä ja muovinen puutarhatuoli. Sen lisäksi asuntola on täynnä vaihtareita, joten käytävällä törmää aina johon kuhun tuttuun ja on mukava asustella siellä missä kaikki muutkin. Mutta se harmittaa, ettei täällä ole mitään yhteistilaa, missä syödä, juoda tai vaan oleskella. Tai siis olisi ”common room”, mutta siellä oli kahtena ekana viikkona niin paljon metakkaa, että laitoksen johtaja laittoi sen tylysti kiinni koko kevääksi.

Jos nyt vielä toisen pienen valituksen tähän loppuun raapustaisin, niin täällä on myös aika mahdoton tehdä mitään ruokaa.  Mulle on nimittäin sattunut sen verran hitaamman puoleinen liesi, että slow food- käsite on saanut aivan uudenlaisen merkityksen. Hehee, toi oli riikan vitsi, mutta mikäpä mua estää kirjoittamasta niitä tänne ominani. Vesi on kädenlämpöistä noin puolen tunnin odottelun jälkeen, enkä ole saanut sitä kertaakaan kiehumaan. Olen siis kehitellyt uusia kylmiä tai raakoja ruokalajeja, viimeisimpänä ”rapean tomaattipastan”. En osaa sanoa, onko se enemmän pelkän veden vaikutusta, vai se noin 50 celciusastetta, mitä luovat pehmeän tahnan pastan pintaan… Mutta sisältä se on kyllä yhtä raakaa kuin ennenkin.

perjantai 2. huhtikuuta 2010

Bienvenue en France!

Monet teistä ovat aikoinaan tehneet virheen aloittaessanne jonkin ranskaa huonomman kielen, kuten saksan, lukemisen. Onneksenne olen koonnut teille pienen tietopaketin, jonka avulla voitte esittää Ranskassa vieraillessanne paikallista edes muille ulkomaalaisille.


Englannin ääntäminen ranskalaisittain for dummies


Part 1 – Theory

1. Älä äännä H-kirjanta
2. Älä äännä W-kirjanta sanojen alussa
3. TH ja S lausutaan Z
4. A lausutaan Ä:nä, ja O-kirjain Ö:nä
5. Käytä ranskalaista R-kirjaimen lausumista rr
6. Lisää joka toisen sanan perään öö- äänne
7. Jos mahdollista, äännä lähellä ranskan kieltä oleva englannin sana aina ranskalaisittain.
Esim. The President – [le Président]

Autenttisuuden lisäämiseksi toista jatkuvasti sanoja Donc (joten/siispä) tai Puis (sitten/siksipä). Heiluttele käsiä ja näytä yllättyneeltä.



Part 2 – Practice

It is really hot here, I wish it was winter

= It iz-öö rreally donc… ‘ot-öö ‘ierr puis.. I ‘iz-öö it ‘äz-öö ‘interr. 



I think that all men in France are pretty feminin.

= Donc.. I zink-öö zät äll-öö men in-öö… Puis… en [France] ärr prretty-öö [féminin].



I zink you got the point!